Ritari vai metsänpeikko?

Tällainen siitä sitten tuli - ritarista. Vai onkohan tämä mieluummin maalaispoika?

Tukka on vielä vaiheessa. Mietin kovasti millaisen tukan tekisin. Pitkän tukankin olisi voinut periaatteessa tehdä, mutta se korosti entisestään noita melko tyttömäisiä kasvoja. Mikähän siinä on, että tytön kasvot on paljon helpompi maalata kuin pojan tai miehen? Pitäisi olla paremi valikoima akryylivärejä, jotta saisi paremmin noita sävyjä. Nykyisellä valikoimalla väreistä tulee aina aika voimakkaita ja tulos on sitten tuollaiset meikatut, naiselliset silmät.

Seuraavassa kuitenkin ritari-metsänpeikon matkaa piipunrassihökötyksestä tähän muotoon. Seuraavassa kuvassa on väljät villahousut koetuksella, ja kädet myös.

Kokeilin nyt eka kertaa tuota askarteluhuopaa vartalon tekoon ja sehän toimii loistavasti. Ei haittaa vaikka joku liitos vähän irvistäisi, sillä täytteet pysyy kuitenkin suunnilleen siellä missä on tarkoitus. Seuraavassa kuvassa mies on täytetty ja harjoittelee kävelyä. Ihme ja kumma, se pysyy jopa itsekseen pystyssä.


Koska tyyppi on melkoisen kalpea, niin pohjustin sitä vähän vanhaksi menneellä Joe Blascon meikkivoiteella. Voitelun tarkoitus on saada väri menemään kaikkiin syvennykseen, jotta saataisiin aikaan vähän kolmiulotteisempaa vaikutelmaa.

Valitettavasti tuo väri uppoaa kyllä kaikkiin tahattomiin naarmuihin, mutta eiköhän en keskiajan ritarit olleet melko arpisia joka tapauksessa.

Seuraava operaatio oli sitten se ahdistava kasvojen maalaus, johon ei koskaan voi olla tyytyväinen. Lapset sanoi, että tytöltä se näyttää (minustakin se näytti tai sitten joltain avaruusoliolta), mutta on tyydyttävä siihen mihin muotoilut antavat periksi eli tällainen siitä sitten tuli.
Niin, ja tässä sitten vielä ritari-metsänpeikko koko komaudessaan. Pahoittelen huonoa kuvan laatua. Oli jotenkin pimeä kuvauspaikka.

Hiusten tekemisessä päädyin kokeilemaan sitten itselleni ihan uutta tekniikkaa. Ohjeet löysin tuosta jo aiemmin mainostetusta Carringtonin kirjasta. Eli silppusin siis silkkikuitua noin kolmen millin pituiseksi silpuksi, valelin riatarin päänahan liimalla ja tökin silppua liimaan. Ihan valmiiksi en ehtinyt hommaa saada tänään, mutta pitänee huomenna liimata lisää hiuksia.

Tässä vielä kuva ritari-metsänpeikosta koko komeudessaan. Tässäkin tapauksessa kuvauspaikka oli surkea, mutta luulen, että ritari tullaan näkemään vielä valoisammissakin ympyröissä jatkossa.


Pictures from "newly baked" knight and from his journey from pieces to whole.