Juhannuksen linnanneito

Eilisen päivää tuunailin yhtä aikaisemmin tekemääni nukkea. Nukke oli aika karsea kapistus edellisessä olomuodossaan. Hmm.. taaskaan ei tullut otettua sitä ennen-kuvaa. No, joka tapauksessa putsasin edelliset naamamaalaukset kynsilakan poistoaineella ja irrotin aiemman peruukin. Maalasin uudet kasvot akryyliväreillä ja tein uuden kampauksen. Hiuset ovat viskoosihiusta, jonka olen hannkinut ihan rapakon takaa saakka. Silloin en huomannut, että Suomessa olevissa nettikaupoissa olisi ollut hiusmateriaalia saatavilla. Tällainen ilmestys neidosta sitten tuli.
Tälle nukelle olen jossain mielenhäiriössä tehnyt tuollaiset pitkät kädet ja jalat. Joten raukka joutuu sitten ikuisesti seisomaan ellei joskus pääse petiin makaamaan. Vartalo on piipunrassia, joka on topattu täytevanulla ja päällystetty myös kestovaippaan soveltamallani itsekiinnittyvällä sideharsolla (Elatsomull haft). Sukat on tehty polvisukasta seuraavalla ohjeella, jonka nappasin jostain englannin kieliseltä nettisivustolta.

"Ompele sukkaan sauma pitkittäin siten, että ommel kulkee noin puolen sentin päässä reunasta. Tiheä siksak-ommel on hyvä. Leikkaa ommeltu putkilo irti sukasta ja käännä se oikein päin vaikka neulepuikkoa apuna käyttäen. Pujota sukka jalkaan ja leikkaa saksilla poikki sopivasta kohdasta. Yläosan voi liimata jalkaan (tai vaikka viritellä sukkanauhat, jos huvittaa). Alaosa liimataan jalan alle kiinni."

Tässä vielä lähikuva kasvoista. Toisaalta, nämä lähikuvat paljastavat armotta aina kaikki maalarin virheelliset kädenheilautukset ja vinot viivat.

Minikokoista kestovaippailua

Tämä vauveli on ollut meillä jo jonkun aikaa. Lienee ollut ensimmäisiä miniatyyriesineitä, mitä olen hankkinut. Vauva on vähän kärsinyt, sillä se tipahti kerran lattialle ja toinen posliininen käsivarsi irtosi. Liimasin sen pikaliimalla paikalleen, mutta vauvalla on nyt tuollainen ikuinen vilkutusasento. Vauva on saapunut meille Doloresin kautta.


Tällä vauvalla on itseneulomani mekko ja hattu. Puikot oli jotkut käsittämättömän ohuet alle 1mm ja lankana Venne Colcoton. Puku ei oikein onnistunut, sillä neulekäsialani on aika löysää ja se on vähän haitaksi näissä miniväkerryksissä. Jonkinlaisen mekon ja hatun sain kuitenkin aikaiseksi. Mitään varsinaista ohjetta ei ollut. Tässä vielä kuva mekosta ja hatusta.

Sitten varsinaiseen aiheeseen eli niihin kestovaippohin. Tämä vauva kuuluu nähtävästi aiemmin esitellyn Irenen perheeseen. Minulla ei nyt ole ihan tarkkaa tietoa millaisia vaippoja empiretyylin aikaan käytettiin, mutta olettaisin ettei ainakaan kertakäyttöisiä. Siksipä ajattelin tehdä tälle vauvalle kestovaipat.
Minikokoiseen vaippaan tarvitaan palanen sideharsoa, joka taitellaan perinteisillä vaipan taitteluohjeilla oikeaan muotoon (lisään linkin ohjeeseen myöhemmin, jos onnistun ohjeet löytämään). Itse käytin tässä vaipassa "Elastomull haft" -nimistä harsoa, joka on sellainen, että tarttuu itse kiinni ja siis näppärä tällaiseen tarkoitukseen. Ei tarvitse mitään erillisitä kiinnitystä. Toisaalta, tavallisesta sideharsosta tehtynä vaipan voi toki ommella parilla pistolla kiinni, jotta pysyy.

Vaipan päälle puetaan tietysti villaiset vaippahousut. Housut on ommeltu ohuesta merinovillaneuloksesta (joka on muuten aikanaan ihan 1:1 kestovaippatarpeeseen ostettua). Mitään erityistä kaavaa en käyttänyt, vaan piirsin mallin minivauvaa apuna käyttäen. Sitten vaan ompelin sivusaumat ja pujotin ompelulankaa nyöriksi vyötärölle.

Tässä vielä kuva minivauvasta vaipassaan ja villahousuissaan.


Cloth diapers in miniature world.