Josta siis tuli ihan normikokoinen eli 1:12. Kuvassa leidi pötköttää jo aiemmin esitellyn Carringtonin kirjan mittakaavan päällä. Eikä se tosiaankaan näytä pienemmältä. Mutta ei hätää, kyllä tällekin daamille jostain paikka löytyy.
Seuraava yritys.
No, ei sekään oikein onnistunut. Pää kädet ja jalat ovat auttamattomasti liian suuret. Mutta ehkä tälle naiselle ura urkenee linnanrouvan hovikääpiönä. Jos en sitten saa sitä vaatteilla ja hiuksilla istumaan 1:24 muottiin.
Yritys numero kolme.
Kolmas tekele on tuo oikeanpuolimmainen tuossa hävyttömän huonossa kuvassa. Mallina käytin tässä vaiheessa tyttären Lego Belville -nukkea, joka mittausten mukaan oli suunnilleen oikeaa kokoa. Seuraavassa kuvassa vielä koko naisjoukkio, malli mukaan lukien.
Nyt sitten olisi edessä se iki-ihana kasvojen maalaaminen. Tällä kertaa ajattelin rohkeasti kokeilla vesivärejä. Eihän nukkea sitten passaa paljon kosteilla sormilla käsitellä eikä tukkaan hiuslakkaa suihkia, mutta maalasin tässä ennen joulua sen joulukuvaelman Joosefin vesiväreillä ja jotenkin niillä oli helpompi tehdä. Johtuu varmaan siitä, että valmiitä sävyjä on enemmän ja ne ovat ohuempia kuin akryylimaalit (laiska tekijä ei jaksa ohentaa värejä).
Niin, ja rengaspaidasta on yksi kappale valmis, toinen lähes puolessa ja hihat puuttuu. Mutta kyllä se siitä.
I wanted to try smaller scale and here are the results. The first was total failure and suitalbe for 1:12 scale. The second one was smaller, but she has totally too big head, hands and feet. Maybe she is a little woman (sorry, I don't know the right word for this) who was making jokes in medieval castle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti